Abricot!

ainakin puolet

2012-01-30T19:22:00.005+01:00

Viime viikolla

Gamay, Merlot, Pinot noir, Camembert, Roquefort, Chèvre, patonki, patonki, patonki, kartoffeln, kvark, pizza, mozzarella

Täysiä keittiöitä, rikottu lempikuppi, vaaliohjelmia, oikutteleva netti, neulepuikkoja, muistilistoja

Väliä koti-rautatieasema tusina kertaa, muuminvärisissä sadesaappaissa tai mymmelikengissä, lits läts tai kip kop

Jäähyväiskahveja, jäähyväisoluita, jäähyväistanssi-iltoja, jäähyväislättyjä, jäähyväiskortteja, jäähyväisposkipusuja. Monta kertaa "kunnes jälleen tavataan".

Olen perinyt kippoja, kaakaota, kasvin ja keittimen.

Outoa, onttoa, omituista. Tämä laulu.

Kun itse jää ja suuri osa lähtee, korvautuu toisilla, vierailla, kun naapurissa ei olekaan saksalaisia siskoja ja kun joka kerta asemalta palatessa on silti keveämpi olo. Kuin olisi itkenyt litroittain, vaikka kyyneleitä ei tulekaan.

Muutosta on hyvä sietää hetki, sitten lähteä itsekin, pelkällä repulla, palata kuun kierron päästä.
Postittaa matkalta kenties terveisiä, tai sitten ei.

Jääkää oikein hyvin siksi aikaa, kuulemiin!

kaakelit! ja kaikki muukin

2012-01-25T13:02:00.000+01:00

ihanat kaakelit!
ihanat fadotädit ja fadopapparat!
ihana portviini!
ihana t-paitakeli ja valon lämpö poskilla!
ihana ratikkamatka antiikkivaunulla!
ihanat rautasillat
ihanat sekamarkkinat
ihanat alle euron espressot
ihanat H ja I

ihana Portugali - palaan vielä (tulipa ylistys, mutta ansaittu sellainen).

ihanaa, että saa ja voi matkustaa, että joka paikkaan pystyy heilauttamaan itsensä vaivatta, on aikaa, on tuttuja ties missä.

Tästä on tullut vähän matkakuvablogi. Pahoittelut siitä. Meidän keittiö, ja oma huoneeni nyt vaan sattuvat olemaan yhtä lastulevyhornantuuttia ja läikikästä muovimattoa, väriskaala sairaalanvihreästä kalmanharmaaseen. Kunhan keli ulkona sallii, kuvia taas täältä.

2012-01-24T16:19:00.003+01:00

Tänään

aamuyön unissa palavat kaasupullot italialaisen ystävän keittiössä

näin jotain kaunista sivukujan harmonikkaheittiössä

hampaideni läpivalaisuja ja liikaa viisautta

myöhästyneitä nuotteja, selvisin maksuitta

pestoa ja pastaa ja tomaattia, lempipikaruokaa

minulla ja naapurilla mutteripannukahvit, muilla peruna-parsavuokaa

filmipuodin tädin hämmentävät jutut

kaikissa valkoisissa paidoissa sutut

elokuvaohjelmassa Kaurismäen Aki

(annetaan pois runosuoni joka ei kuki eikä kaki)

...taitaa olla päivälevon aika.

2012-01-23T13:40:00.005+01:00

Keittiömme on toista viikkoa kiinni, kävelin yläkertaan keittämään kahvit.

Ei tapahdu mitään, naapurit odottavat jo lähtöään, minä flunssan laantumista. Haluaisin olla reipas, mutta yksin se on hankalaa - alan itsekin vanuttua neljän seinän välissä, on jotenkin himmeä ja aikaansaamaton olo. Ulkona on jatkuvasti harmaata ja sumusade, josta oikeastaan pidän, mutta joka kannustaa sisäelämään entisestään. Voi valitus, nyrpeys, tyytymättömyys, ihan tyhmää ja turhaa.

Nyt kuitenkin marssin alakertaan, varaan pyykkivuoron, kiehutan teeveden, avaan Areenasta kaikki mahdolliset vaalipaneelit ja aloitan veljen toivoman pipon.

P.S. Pekka toiselle kierrokselle, eläköön! Tosin minua aina harmittaa myös tippuneiden ehdokkaiden puolesta. Kaikki olivat tehneet niin suuren työn, seisoneet pakkasessa ja yrittäneet edustaa omia arvojaan.

P.P.S Kuvat Portosta, voisivat sään puolesta olla täältäkin.

Suljettu vuori, sahattu vuori

2012-01-21T18:38:00.006+01:00

Montserratin luostari on ollut tuhat vuotta hiljalleen muovattujen ihmishahmoisten kallioiden kupeessa, lähellä pilviä, mutkaisten teiden päässä. Sairaudesta parantuneet katalonialaiset ovat pyhinvaeltaneet paikalle perinteisesti jo pitkään.

Mekin menimme, nousimme pienellä keltaisella köyden varassa roikkuvalla, minua huimasi se irrallisuus. Perillä oli terävä tammikuun tuuli, helppo ja kepeä ilma hengittää, niitä vaeltajia pitkissä jonoissa mustalle patsaalle, ympärillä leijui lausutut toiveet ja haihtuneiden kynttilöiden tuoksu.

Söimme benediktiiniläismunkkien tekemät munkit, kipusimme ja kapusimme, istuimme hiljaa pitkien pudotusten äärellä ja minä suunnittelin jo seuraavaa luostarimatkaa. Pyhät paikat tuntuvat aina samalta, minuun vetoaa se henkisyys ja levollisuus, oli kyse mistä uskonnosta tahansa.

Rauhallista viikonloppua!

hei hei Barcelona!

2012-01-20T14:05:00.004+01:00

Vuodenvaihto oli raketiton, mutta sitäkin rattoisampi. Uudenvuoden rypäleet ja kaikki! Olen jotenkin hurjan iloinen vieläkin siitä vieraanvaraisuudesta ja välittömyydestä jota koimme. Keitimme vastineeksi lohikeittoa, ja oli chorizoa, ja riojaakin riittämiin, kertakaikkisen hyvät kemut.

Mitä muuta tapahtui? Kävelimme jalkamme tuusannuuskaksi, laskeuduimme kellarikahviloihin, museoiduimme vahingossa... tärkeintä oli kuitenkin jatkuvasti huultennurkissa lymyävä HYMY. Ja kaikki se nauru! Aika onnellista.

Kevein mielin teki mieli jatkaa matkaa - ensin luostarivuorelle ja sitten naapurimaahan.

mitä öisin tapahtui

2012-01-17T18:20:00.002+01:00

Illan tullen hedelmätorin tädit ja lihatiskin teurastajat rullasivat peltiverhot tiskien eteen ja lakaisivat päivän jäänteet, liiskaantuneet klementiinit ja siansuolet naapurin puolelle.

Kaduilla leijaili erilainen usva, viileä ja unelias, nurkantaukset muuttuivat arvaamattomammiksi. Me karkasimme ravintoloihin, yhdessä laskutettiin puutikkujen mukaan, toisessa pöytään kannettiin enkelinhiuksia ja nunnien paahtamaa kahvia.

Yö sytytti sataman, risteilijät odottivat. Me kuljimme aallonmurtajilla vaitonaisina, jalat jo painavina. Tai sitten olimme korkeilla mäillä, paikoissa joissa kilpailtiin aikaa sitten kuten kreikassa joskus, toisella puolella kuormaus- ja lastauspaikkoja, toisella tuhansia jo nukkuvia.

Pidän öistä vieraissa kaupungeissa, vieraissa kodeissa, öistä ylipäätään. Kun elämä vetäytyy kujilta ja teiltä muualle hetkeksi, ei jää jäljelle kuin kulissit ja ne harvat muut, joiden täytyy tehdä töitä, jotka eivät saa unta, jotka matkaavat ja jotka kaipaavat.

Lauantaiyönä yksi naapureista huusi nimeään ikkunasta. Ääntä seurasivat rahat, lasit, kipot, kupit, koneet, kauheus ja kuljetus pois. Seuraavana yönä toinen naapuri kuuli koputuksen ovella, avasi - ei ketään. Nurkan takaa hahmo kuiskasi "pas possible!" ja juoksi yläkertaan.

2012-01-15T18:16:00.002+01:00

Koimme katalaanimellakan (äänitorvet, riehakkaat jalat, pienen huolen), valinnan vaikeuden leipomoissa (emme sitten ostaneet mitään), sademetsän museossa (hieno! näimme tapiirin!), markkina-alueen (ananas-kookosmehu kevensi väsynyttä mieltä), kolon taidemuseon seinässä (mikä sen tarkoitus oli?) ja Gaudin kirkon keskeneräisyyden.

Tuulella ei ollut varjoa

2012-01-15T17:48:00.004+01:00

Oi Barcelona!

Näin sinut viimeksi sinä kesänä, kun pakollinen koulu loppui. Kiersin vanhaakaupunkia oppaan ja tyttölauman perässä, viemäri haisi. Muuta en muistanut sinusta.

Onneksi sain tavata sinut uudestaan.

Sait aikaan halun etsiä käsiini taas se kirja, jonka luin, jossa oltiin luonasi ja ilma oli auringosta savuinen. Joulukuun lopussakin olit lempeä, elossa ja jännittävä. Jonkinlaisen ikuisuuden, sen huomasin, ja oveluuden.

2012-01-10T22:49:00.002+01:00

Palatkaa Pariisiin!

Ja niin palasin. Huomasin pitäväni monesta muusta kaupungista enemmän, vaikka onhan se viehättävä, röyhkeä, kepeä, raskas, vakava, levoton, mukaansatempaava ja houkutteleva.

Nyt istun huoneessani, edessä on melkoinen määrä kuvankäsittelyä, vielä kuukausi tuttuja naapureita, paluu puisille opiskelijapenkeille ja mukillinen lakritsiteetä. Kyllä tämä tästä, menin raiteiltani, mutta vastassa olivat toiset kiskot, ei siis mitään hätää.

Kuvia ja tarinointia seuraa! Niin, ja toivottavasti teidänkin vuotenne on alkanut lupaavasti.

En vacances

2011-12-23T19:29:00.004+01:00

Lomauduin noin viikko sitten, eilen saavuin kotiin.

Perjantaina nukahdin naapurin sängylle

Lauantaina unohdin siivota mutta muistin kakkukahvit ja junan lähdön

Sunnuntaina söin banaanin hampurilaisravintolassa ja ihmettelin jälleen maailmannäyttelytornia

Maanantaina piilouduin kahvilaan ja pakenin marraskuuhun ja Muumilaaksoon

Tiistaina jonotin, matkustin, odotin, hikoilin, huokailin, tuhlasin, nousin, nukahdin, havahduin, laskeuduin, jännitin, tervehdin, hyppelin, halasin, poskipussasin, kuuntelin, lörpöttelin, valvoin, unelmoin, tunnelmoin ja viimein uupahdin

Keskiviikkona katsoin ensimmäisenä aamupäivän kylmää mutta lempeää valoa, jonka olin unohtanut, näin tulevan kesävaimoni ja ryhdyin odottamaan toukokuuta

Torstaina heräsin junan tyynyn kuviot poskella ja söin ruisleipää, ystävät koristelivat kuusta ja yhtäkkiä kaikki toistui kuten aina, hienoisesti muuntuen.

Tänään jaksoin viimein kirjoittaa sen kaiken edes jotenkin, sinnepäin ja harventaen.
Nyt vietän Joulun tyytyväisenä ja onnellisena, ja sitä samaa toivon ihan kaikille teille!
Ollaan kuulolla!

PS. Suomi tuntui heti tutulta ja staattiselta, hämärältä ja uneliaalta, juuri oikealta.

Déjà vu

2011-12-08T19:24:00.006+01:00

Lontoo on jo nähty, ja senkin jälkeen olen ehtinyt niin montaa hyvää (avaan valokuvaohjelman ja katson että mitä, sillä pää reistailee pahemman kerran):

Ai niin, tähänkin kaupunkiin on kasvanut joulutoreja, monta!
Rahaa ei tosin kulu kuin vin chaudiin (vähän kuin glögiä, ei täysin kuten glühweinia, mutta jotain samantapaista) ja pullaukkoihin. Halajan kovasti myös paikallisia piparkakkuja sekä kastanjatötteröä, ehkä vielä...

Ja Karoliina tuli käymään, iloitsin kovin, siitä että joku katsoi kaupunkia vähän samasta vinkkelistä ja siitä että oli vaan niin jotenkin. Kivaa. Mutkatonta. Tuttua jollain tavalla. Oi. Lisää kuvia seuraa.

On myös kaiken valoisan ja vähän pimeänkin ajan vievä harjoittelu, jossa ei sinänsä ole mitään vikaa mutta jonka sijaan keksisin kyllä muutakin tekemistä - jouluasiapajan tai kirjamaratonin tai pitkät talvikävelyt tai kuumasta viinistä nauttimisen voisin vaihtaa tilalle koska hyvänsä.

Toisaalta, tuleepahan ansaittua Kahdeksan Päivän päästä alkava Loma.

Lontoo - ei vesisadetta, vaihtelevaa pilvisyyttä

2011-12-04T20:59:00.006+01:00

Tuntuu että siitä on jo enemmän kuin puolitoista viikkoa kun palasin Holland Parkiin joka oli vaihtanut sään mukana väriä. Meillä oli kelien suhteen onnea, kerran tihkutti, muuten oli sellainen ilma ettei tuntunut marraskuulta.
Oli myös kannukahviloita, hyvin ravittuja oravia ja malttamatton riikinkukko.

Lisää matka-asioita ja eri kuvakulmia täällä, vaikka melkein kaikki teistä sen varmaan jo tiesivätkin.

Itä-Lontoo II

2011-12-01T21:23:00.003+01:00

Itä-Lontoo I

2011-11-30T20:28:00.005+01:00

Tänne jos jonnekin Lontoossa, palaan vielä.

Shoreditch ja Spitalfields, Whitechapel ja Brick Lane (kyllä, syötiin currya halkeamiseen asti, oli niin hyvää). Kaikki ne vintageliikkeet ja piirrokset seinissä, ja markkinoiden käsintehdyt kipot ja korut.

Totta kai seudulla on myös ankeutta kun pääkaduilta astuu syrjään (kartturi myöntää arvioineensa etäisyyksiä ylimalkaisesti), mutta missään muualla ei toisaalta nähnyt niin kiinnostavia ihmisiä. Musliminaisia värikkäissä kaavuissa ja nuoria viiksekkäitä taiteilijamiehiä sillisalaattiasuissa, niin erilaisia elämiä limittäin.

2011-11-27T22:09:00.002+01:00

V&A-museo oli täynnä marmorifasadeja, teräsportteja, jaderiipuksia, brokadeja ja valtaistuimia. Silmiä alkoi väsyttää, tuntui painavalta nähdä koko ihmiskunnan historian aikana suunniteltuja asioita vieri vieressä. Eksyin käytävillä ja sekoitin keskenään eri portaat, rakennus päästi minut kuitenkin viimein ulos pienen (ansaitun) pröystäilyn jälkeen.

Marraskuun puissa oli vielä lehtiä, niiden seassa näin lentokoneita ja variksia, pulujakin, ranskalaisten serkuksia.

Talojen ikkunat leikkivät seinällä hippaa, olivat aika kurittomia.

Hollannin puistossa kuulin kaikkia muita kieliä paitsi englantia. Suurlähettiläspuisto. Lehtikujilla asteli vanhoja pariskuntia, koirat seurasivat kuuliaisesti.

Pysähdyin teelle ja kirjalle, parvekkeella mies yritti kuvata pöytään seuraksi istunutta pääskyä, mutta kameran esilleotto vei aikaa - lintu oli lännen nopein siinä leikissä.

Toisessa museossa oli hitaita kolibreja, ne tekivät matkaansa takaisin punotulle pesälle tai heteitten ja emien luo ikuisesti.

Aamulla joen vastaranta oli piiloutunut tiuhaan kudotun sumun taakse, ja vielä illallakin talot piirtyivät kauniimmin kuin yleensä. Mies ja poika ja jalkapallo kentällä löysivät kuitenkin toisensa ongelmitta.

2011-11-26T15:03:00.000+01:00

Borough Market ja Camdenin torit, niistä pidin.
Ostin matkalukemiseksi Nick Hornbya (High Fidelity) ja pakenin ihmisvilinää aina välillä kahviloihin, joissa saatoin olla täysin tuntematon ja kadota kirjan kanssa vähäksi aikaa.
Odotin jo matkaseuraani, muutama päivä kiertelyä itsekseen riittää minulle.

2011-11-25T15:38:00.000+01:00

Aluksi olin itsekseni, minä ja kamera, ja samassa asuntoveneessä vierailleet tsekkiläiset, joiden kanssa syötiin thaimaalaista suurista padoista. Sitä ennen olin jo ehtinyt vanhoihin tehdashalleihin ja jokivarteen kuuta hakemaan.

Asuntoveneestä vielä - mikä tunne, herätä aamulla aaltoihin! Vene lipui uniin asti, joki eli alla ja olin myyty. Mitä viettävästä lattiasta ja ovista jotka pysyvät kiinni vain tietyn kuun vaiheen aikaan, haluan uudelleen paattiin. Olisi köli ja paapuuri, ja kajuutta, kaikki hienoja sanoja.

Lontoosta palannut

2011-11-24T19:03:00.004+01:00

, yllättynyt, ihastunut, virkistynyt, niskansa jumiuttanut, liikaa tuliaistoffeeta syönyt.

Lontoo oli minulle ennen reissua täysi mysteeri, lähinnä englanninkirjojen puhelinkoppikuvat ja punaiset bussit, kokolattiamatot ja teehetket, karhu Paddingtonin sadehattu ja silloin tällöin muotilehtien sivuille tallennetut eriskummalliset vaatekerrat.

Mutta millainen se olikaan! Minua kiehtoi eniten monikasvoisuus, se että kaupungista voi tehdä omansa vaikkei sitä voikaan kesyttää. Näin monta puolta ja tuskin murto-osaakaan, ihmisten elämät niin kaukana toisistaan mutta silti sekaisin metrossa, kiinalaistädit ja Burberrypuudelit, turbaanipäiset laulaja-lauluntekijä-lifestyleanalyytikot ja bisnespukumiehet tennismailoineen,

kaikki!

Lopetan jorinat ja sanon vaan että menkää Lontooseen! Oi.

Kuvia ja sanoja seuraa.

2011-11-17T01:11:00.002+01:00

Viime tinkaan jäi pakkaaminen, pesin vielä yömyöhään pyykkiä ennen edellistä matkaa. Samoin tähän tinkaan jäi kaikenlaista, jäi kaappiin kurkku puolikas ja takkiin napit kiinnittämättä.

Jäi kuvat näyttämättä, kohtaamisista kertomtta, mutta pitää jo rientää muualle.

Junailen itseni saarimaahan, on ihmeellistä että Kanaalin voi alittaa! Täältä tullaan Lontoo, luulen että sovimme yhteen.

Nähdään ensi viikolla, toivottavasti Suomen marraskuu on armelias.

2011-11-14T14:41:00.003+01:00

Postia oli lokerossa yllin kyllin, olen niin onnekas! Kiitos Ilona, kiitos Malla, kiitos Oulun runoystävä (kiitos myös lähipankille kirjeestä). Posti on hyvä asia, kertakaikkiaan ilostuttaa että vieläkin on kortit ja merkit ja paketit ja sähkeet.

Naapurissa punaiset miehet kiipeävät katolla, minulla on kahvia ja tehtävälistoja.

Kohta reissukuvia, kohta uudestaan reissuun.

2011-11-07T14:09:00.002+01:00

Aikaa voisi käyttää paremminkin kuin kiireettömyyden ja arjen välitilaa ihmetellen.

Tyhjistä hetkistä tekisi hyviä, kävelisi aamulla jokivarteen ja palaisi, lämmittäisi teeveden, pudottelisi sanoja pakollisiin kirjoituksiin hiljalleen, olisi uudet kirjastosta lainatut levyt ja kahvitauot, pitsisukat ja takkutukat, pienet viestit naapureille ja yhteiset pullasunnuntait. Kaikkeen siihen menisi aikaa yhtä paljon kuin siitä haaveiluun, mutta toisaalta täällä saa olla verkkainen eri tavalla kuin muina vuosina, ei tarvitse lähteä muiden kuin itsensä vuoksi, tehdä omaksi iloksi ja siinä sivussa muidenkin. Jatkuva sisäänpäinpeilaaminenkaan ei kuitenkaan ole hyvä, sekin väsyttää, mutta opettaa myös varmaan, toivon.

Pian kuitenkin pakkaamme reput varpusystävän kanssa ja kierrämme tämän maan luoteisosaa, siitä tulee hyvä retki, sen tiedän jo nyt. Kuulemiin!

2011-11-05T11:44:00.003+01:00

Tänään neulotaan monen ihmisen voimin. Ostin ylihintaista lankaa tehosteraidoiksi, ja liian pienet napit takkiin. Voin siis kulkea takki auki koko talven.

Muistin kauppamatkalla portin jonka näin eräänä lauantaiaamuna, palasin tarkastamaan että se on vielä paikallaan. Silloin oli nouseva valo, utuaamu, kadut vailla seuraa. Nyt on harmaan jokainen vivahde, ja vähän vihreänkin. Katonharjat tiiltä. Minulla vaaleanpunaiset pyjamahousut yhä jalassa. Eilen söin vihreitä pannukakkuja iloisissa juhlissa, jonkun kotona, se oli mukavaa. Näin myös paljon mummoja kävelykeppeineen, aina pareittain.

Keitin äsken Earl Greytä, ison pannun, laiskan aamun verran.

Kauneimmat jauhot olivakin halvimpia, se yllätti. Ne odottavat vielä käyttäjäänsä.

Edith jonka löysin alakerran lukuhuoneesta odottaa vielä lukijaansa. Viimeksi siihen on uppoutunut joku luultavasti kun minua ei vielä edes ollut, sillä kukaan ei enää käytä lukuhuonetta.

Minäkin löysin sen sattumalta etsiessäni jotain ihan muuta.

Pöydällä pölyttyy edelleen pino le Monde -lehtiä, viimeisimmän päiväys on 15. toukokuuta 1979.

2011-11-03T10:39:00.002+01:00

Tästä tulee hyvä päivä.

Olen reipas, syön vihanneksia enkä narise (öljysin saranani tänään hyvällä chailla).

Asioin, leikkaan nuupahtaneet neilikat ja haen nuotteja kirjastosta - asuntolasta löytyi aarre, siitä myöhemmin.

Aikaansaavaa ja tarmokasta torstaita!

Meillä on jo pyhä

2011-11-01T13:44:00.008+01:00

Puhelin soi aamukahdeksalta, minä olen vielä lakanoiden välissä, muissa paikoissa.
Ei tarvitse olla ripeä, annan pään olla lyijyä ja jalkojen laahata.
Keittiössä on korkeat tuolit ja vino terävä valo.
Tulkaa, syödään yhdessä aamiaista, minä paahdan pieniä leipiä, teillä on patonkia. Leivän kuoreen voi koputtaa, voi sulaa suolaisena. Keitän pannullisen bergamottia, siitä sanasta pidän. Se maistuu kevytmaidon kanssa samalta kuin mummolassa.
Lempikupin korva särkyy, mutta naapurin tarkoitus oli hyvä, tiskaustarkoitus, en siis suutu. Oikeastaan ei edes harmita ja se yllättää. Sehän on vain tavara, sanon, mietin milloin minusta on tullut näinkin lunki. Naapuri tuo kaksi pientä liimaputkiloa, toisen avaamme.
Simon ja Garfunkel soi, minä ripustan syysvalot seinälle, vaikka lehdet viipyilevät vieläkin puissa, pelkäävätköhän ne tätä maata?
On paljon klementiinejä, joissa on vielä oksanpalat jäljellä, ja keittoa haluaisin tehdä myös. Aloitan viimein sen intialaisen kirjan josta puhuin, oikeastaan voisin tehdä pienen linnakkeen, minä ja kirja ja syysvalot. Meillä olisi oma aikasilmukka, kieppi ilman hankea, hetken verran.
Vainajia muistelen sitten vähän myöhemmin illalla, ja uudelleen viikonloppuna.

PS. Olisiko jollakulla lainata Muumilaakson marraskuu -kirjaa? Voin lainapalkaksi lähettää esimerkiksi ranskalaisia lehtiä.

sinisiä myös

2011-10-30T19:40:00.007+01:00

terveisiä muuallekin!

2011-10-28T17:34:00.002+02:00

punaisia sellaisia. Kaunista perjantai-iltaa, olkaa kilttejä toisillenne sekä myös itsellenne.
Tehkää asioita, jotka tekevät onnelliseksi tässä ja nyt, sellaisia kuten Tavallista Parempi aamukahvi, hymyily kaupan kassalle, tuulettaminen, yhteisyys.
Minäkin yritän, ja toivon että sitä kautta myös suuret linjat suoristuvat ja asettuvat kuten parhaaksi on, ehkä onni ei olekaan kiinni valinnoista vaan siitä, miten tekemiinsä valintoihin suhtautuu. Olisinkin niin zen.

terveisiä Lahteen

2011-10-27T22:00:00.004+02:00

Sinä, joka kävit tässä maassa pyörimässä:
on jo ikävä!
Muistin että miten onkaan Suomessa, on ää ja öö ja erilainen puheen rytmi.
Puolukkamehu ja hapankorput on esitelty jo naapureille, olen niistä ylpeä. Kiitos!
Toivottavasti tykkäsit lentokone-eväs-briossista (suklaahippuiset ovat kyllä parempia).

Sinä, jonka paketin kävin hakemassa pahimman melankolian aikaan, noin kello puoli seitsemän illalla:
Kiitos kun ajattelit.
Sitä tarvitaan tähän välitilaan, jossa en ole sijoillani täällä mutten toisaalta kaipaa kokonaan kaamosmaahankaan.

Ranskalainen ärrä ei ole aikoihin sorahtanut näin huonosti, ja kaupan tädille sanoin kello kolmelta hyvää iltaa. Teetä keitin yhteensä kolme litraa, toivon että se huuhtoo mennessään kurkusta palan, joka on kun ei tiedä mihin kaivata.

Pyrähdän

2011-10-24T00:58:00.004+02:00

Pariisiin!

Sanoin harjoittelupaikalla tapaavani siskon. Ei ole biologinen, mutta sitäkin läheisempi. Suunnitelmat tähän mennessä: kävellä, piipahtaa Koti-putiikissa, kävellä lisää, puhua suomea. Odotan kaikkea hyvää.

Kun palaan, aloitan Amitav Goshin uuden kirjan.

loppui lyhyeen

2011-10-23T01:21:00.004+02:00

kuvaus nimittäin.

Menin lauantaiaamuna kirpputorialueelle, varta vasten kamera mukanani. Halusin ottaa mukaan lokakuun auringon osumat rihkamasormuksiin, kaikki unohdetut albumien perheet, hylätyt sotilasmerkit ja posliinikirahvit ja tomaatin muotoiset tarjoiluastiat, tiedättehän, sen kaiken jonka olemassaoloa ei normaalisti edes muista, kaikki oli siellä vieri vieressä.

Ensimmäiset kameran räpsähdykset toivat muutaman terävän katseen, seuraavat pitkän tuiman tuijotuksen, edelleen viivaksi kiristyviä suita ja jähmettyviä myrskyä edeltäviä liikkeitä. Kuljin kamerani kanssa nyt jo sitä puoliksi piilotellen, hädissäni otin muutaman kuvan sieltä sun täältä luvan kanssa, nopeasti ennen kuin pöydänpitäjän mieli muuttuu. Tein U-käännöksiä pöytien lomassa ja yritin näyttää hyväntahtoiselta omaksi ilokseni napsivalta, siltä mitä olinkin. Etsin siinä sivussa itselleni vesilaseja ja sanomalehtiä, mutta löysin ylihintaisen pipon, ostin kuitenkin. Katsahdin sivulle, näin kauniin tomuisen valon laseissa ja painoin laukaisinta. Hetki huipentui myyjättären kanssa käymääni keskusteluun.

Neiti hyvä, ei ole kohteliasta ottaa kuvia ilman lupaa, se ei käy laatuun, ranskatar puuskahti takaani.

Anteeksi, en tiennyt ettei täällä sovi kuvata, katsokaas kun tulen muualta, toki teidän mieliksenne laitan kamerani pois ja lopetan tältä päivältä.

Mutta voi kuulkaas neiti kun teidän täytyisi ensin poistaa kuvat jotka otitte pöydästäni, ettehän te voi niitä pitää kun teillä ei ole suostumustani, näyttäkääpäs mitä teitte kamerallanne ja pyyhkikää kuvat muistikortiltanne.

Kyllä toki, rouvaseni, tässä nämä ylivalottuneet otokset, joissa yksi lasiesineenne heijastaa valoa etualalla, painan teidän mieliksenne roskakorinappulaa kunnes olette tyytyväinen, sillä näytättehän siltä että soitatte muuten poliisit paikalle, hyvää päivänjatkoa ja kiitos näkemiin.

Eipä ole vähään aikaan ollut yhtä syyllinen olo, turhaan, luulen.

Vaikka yleensä kuljenkin kameran kanssa vähän nolostuneena ja anteeksi pyytelevänä (vaikken ihmisiä kuvaakaan ilman lupaa, koskaan), en ihan odottanut että näin kävisi. En oikein vieläkään tiedä, mitä tapahtui, teinkö jotain täysin sopimatonta.

Kamera painavana laukussani poikkesin klementiinejä myyvällä kojulla ja kävelin kotiin ilmeisen varastetun saaliini kanssa.

week-end

2011-10-21T18:57:00.008+02:00

kuvia viime viikonlopulta, en osaisi sijoittaa kartalle kaikkia, pysähdyimme summanmutikassa kauniisiin paikkoihin.

Olen miettinyt ranskan kielen lainasanoja, kuten week-end, pancakes, cookies ja "cool!" (viimeistä ei säästellä puhekielessä). Kaikki lausutaan ranskalaisittain, ja jännittävää on, ettei ranskankielisiä vastineita ole, vaikka tämän maan asukit ovatkin melko herkkiä synnyinkielensä suhteen (englantia ei ihan oikeasti puhuta, ja omaa vajavaista kielioppiani korjataan aika ajoin ikätovereidenkin toimesta varsin äidillisesti).

Ja englanninkieliset paikan- ja bändien nimet - miksi??? Homy's (kahvila, lausutaan oumiis) ja Herman Dune (yhtye, örmän dyn sorahtavalla ärrällä) ovat molemmat kivoja, mutta antaa nimi, jota ei voi ääntää, siitä jaksan aina huvittua.

Mutta onhan meilläkin Hurriganes, että ehkä pitäisi vaan ymmärtää.

Täynnä

2011-10-19T20:46:00.005+02:00

onnea, valkoista leipää, villapuseroita ja ideanpoikasia,

erinäisiä karkusuunnitelmia myös

(aion kuvitella, että viikonlopun ajan asuttamamme talo on kotini, ettei mitään kahdeksan aamuja olekaan ja että voin astella kahvinkeittimen luo omaan keitiöön. Kissa vilahtaisi liukuovesta sisälle kermalautaselle ja patonkikauppias jättäisi puolikkaan täysjyvän ovenpielessä roikkuvaan kassiin ennen kuin aurinko ehtisi paikalle.)

Oli ihana viikonloppu, viis veisaan syntymäpäivästä, mutta kaikki ihmiset ympärillä, Ranskan pikkukylien parhaat puolet lokakuun yllätyslämmössä, sellainen olo etten ole pitkään aikaan ollut niin kokonainen, niin minä, ilman sisäistä tai ulkoista tarvetta taipua miksikään muuksi.

Salut!!

2011-10-13T20:48:00.003+02:00

Meillä on kolme autoa ja yksi entinen teatteri, kaksi yötä ja puolitoista litraa pullataikinaa (toivon).

Olen nähnyt kohta kaksikymmentäkaksi vuotta (joista kolmasosan nukkunut ja ties kuinka monennen osan harjannut hampaita tai istunut vessassa, tai kuinka monta laulua olen kuullut, montaako ihmistä puhutellut).

Monta syytä juhlaan, ikä ja lokakuun kirkkaimmat päivät, kalenterista kuiskiva loma ja leipomon tuoksu.

Nähdään ensi viikolla, toivottavasti teidänkin loppuviikkonne on kiva.

Trentemoultin toinen

2011-10-09T12:05:00.007+02:00

Viikko sitten otetut kuvat, sen jälkeen en olekaan kulkenut kameran kanssa. On ollut paljon uutta, valkoisia takkeja, lounaskortteja, epäonnistuneita patjanostoretkiä, inkivääriteetä, iloa halvoista elokuvalipuista, markkinoita, kimppu leikkokukkia, Ikean kanelipullia, lomamökin etsintää, asuntovierailuja,

kiirettä ylipäätään.

Kaupunki on ollut ihana tämän viikon ajan, yhtenä päivänä raitiovaunua odottaessa näin monta poikaa kipsi jalassa, ja eräänä aamuna aurinko nousi kauniimmin kuin vielä kertaakaan, ajoin pyörällä Loiren yli ja mietin kuinka monta hyvää päivää onkaan vielä tulossa. Toivon kuitenkin, että osa aukinaisuudesta päättyy pian, että tiedän minne olen jäämässä.

Eilen kävin katsomassa tämän. Olen vieläkin vähän hämmentynyt, niin kaunis ja kamala elokuva.

Trentemoult

2011-10-04T21:41:00.005+02:00

Entinen venematkan vaatinut, eristäytynyt pieni kalastajakylä, nykyinen osa tätä kapunkia. Pyörälläkin pääsee, mutta valitsimme lautan, kaipasimme lokkeja.

Oli niin somaa. Aika ankara aurinko leppyi iltaa kohden, kissat löytyivät joka kerta samoilta ikkunalaudoilta, lapset juoksivat lauantaita viettävillä kaduilla.

Emme nähneet kalastajia, mutta kuvia otimme, ja kuulimme miten avonaisista ikkunoista kuului pianokonsertto, joku tuttu, minulle nimetön.

Yhtäkkiä olimme jossain muussa ajassa, sekunnit olivat nukahtaneet ja joen liejuinen pohja muisti vielä kaiken.

8

2011-09-30T11:58:00.004+02:00

Listat kiertävät taas. Minäkin tein omani. Kopioikoon ken innostuu, muiden tekemiä lukee mielellään!

1. Olen utelias, hajamielinen, haaveileva, unohtuva, mutta asioista kiinnostuessani pakahtuva, innostuva ja aikaansaava.

2. En jaksaisi ajaa säärikarvoja, ajan kyllä, mutta laiskottaa.

3. Minua ihastuttaa pienet siilit, kauniit pakkaukset, paperilyhdyt puissa, kellarin tuoksu ja huono huumori, etenkin musta.

4. Minua vihastuttaa "mitä minä tästä hyödyn" -asenne, roskaaminen ja huonot perustelut.

5. Olen rahastanut asiakkaita kynttilöistä ja siivousvälineistä, huolehtinut lapsille puhdasta päälle, leijunut teatterin katossa riippumatossa, annostellut muistilääkkeitä, pessyt muuttolaatikoita, keittänyt kahvia ja opettanut pianon koskettimien nimiä.

6. Pidän kinuskista ja marjapiirakasta, mutten välitä (huonosta) suklaajäätelöstä tai hyytelöistä.

7. Olen sosiaalinen ja reipas mutta epävarma, huomionhakuinen mutta esiintymistä jännittävä, päättämätön mutta toisaalta impulssien varassa elävä, kovin selittelevä ja runsassanainen vaikka haluaisin olla hillitty ja jotenkin tiivistetty, niin että jokaisella teolla ja sanalla olisi monta tarkoitusta.

8. Vielä joskus ostan riippumaton.

(kuvat kaupungistani, aion vielä kesyttää sen)

2011-09-29T14:17:00.002+02:00

Joku veitikka Suomesta tuntee värini!

Rintamuskukka löytyi postilokerostani juuri sellaisena aamuna, kun pää oli hatara, olo vielä kaikesta sairastamisesta hutera ja mielikin vähän arka, vereslihalla. Kaipasin ihmisiä, jotka puhuvat samaa kieltä, jotka ovat kasvaneet samojen asioiden äärellä. Joitain juuria, ehkä. Niitä silmiä, jotka lukevat ilmeeni ilman että selitän. Kun kaikki on koko ajan uutta ja hämmentävää, nautin löytämisestä, oivaltamisesta, mutta joskus väsyttää, varsinkin jos on toipilas (tämä tautien määrä on käsittämätön - olen ollut kipeänä enemmän kuin yleensä vuoden aikana!)

Luin huolella kirjoitettua kirjettä ja tulin hirveän iloiseksi, vähän ehkä ikävöin myös, olin nuupahtanut suomalainen joka ei ole tarpeeksi elegantti ranskalaiseksi.

Tänään luen Anna Gavaldaa ranskaksi, korjaan itse pyöräni ranskalaisen avustuksella, pöllöt heilahtelevat kun ajan varikolta takaisin kotiin (kiitos Sofia, hurmaavimmat korvikset pitkään aikaan!). Hyvä päivä.

(Ainoastaan pieniä mutkia matkassa - yritin tehdä suomesta vaihdossa olevalle hongkongilaiselle tytölle joulutorttuja vastineeksi minulle toimitetusta salmiakista, mutta kaupan voitaikina liimautui käsiin, luumumarmeladi olikin juoksevaa hilloa eikä siitä sitten kyllä tullut mitään. Tein yhden ison joulutortun, sellaisen sisäänleivotun. Ei se kyllä edes maistu samalta, mutta kyllä sitä syö mielellään. Aika ruma se kieltämättä on.)

2011-09-27T17:45:00.007+02:00

Suomen kesän säät eivät vieläkään pääty. Pääni ei osaa pysyä tässä kelissä enää pidempään.
Puen aamulla villanutun ja huivin, hikoan pyöräillessä ja katson mittaria.

Plus kaksikymmentä. Plus kaksikymmentäviisi.

Aurinko porottaa ja yritän muistella, kuinka suveen varustaudutaan.
Ja saako jo polttaa kynttilöitä? Entä kuinka käy sen tavallisen syyskuutunteen, siirtyykö se lokakuulle?
Tämä vuosi venyy kuukaudella.

PS. Tunnin ajon ja kahden euron bussin päässä on paras ranta, sellainen jonne palataan vielä, monesti, toivon.

Kiivettiin puuhun

2011-09-25T20:05:00.009+02:00

Kansallisen Kiipeä puuhun! -viikon päätöspäivään sopivat nämä viime maanantain otokset.

Me löydettiin paras kiipeilypuu, sellainen johon haluaisin rakentaa Tuikkiksen kanssa puumajan, siellä olisi päiväkahvia sadesäällä, villanuttuja ja paljon kirjoja.

Luin kampanjan sivuilta, että nykyään lapsille ei ole yhtään niin itsestäänselvää, miten keho taipuu kiipeilyyn, mikä oksa ei kestä painoa, tai miltä mustelmat kintuissa näyttävät.

Itsekin unohdin pitkäksi aikaa, mutta viime kesän ja tämä syksyn aikana se kaikki palasi mieleen, ja miten hyvältä onnistuminen tuntuukaan, ja jännitys niskassa, ja kaarna kämmenissä!

Ja mistä asti olen ollut niin varovainen?

Muistan että vielä kaksitoistavuotiaanakin pelotta rämmin heinikoissa.

Sitten en ehkä enää.

Pariisi IV

2011-09-22T11:10:00.007+02:00

Viimeiset kuvat, ilta- ja yökuvat.

Oli hyvä visiitti, lokakuussa menen uudestaan, silloin mukana on toinenkin suomalainen, sellainen joka ymmärtää paremmin kuin itsekään, ehkä meillä on samat juuret, vaikka olemmekin eri puista veistetyt.

Ensi kerralla jotain täältä missä olen nyt!

Pariisi III

2011-09-20T09:10:00.008+02:00

Oho, tulipa näitä paljon.

Mutta ei kai Pariisista voi saada kuvaähkyä?

Ihmisähkyn, meluähkyn mahdollisesti, tai tavaraähkyn (kun on liikaa tavaraa tarjolla, sokkoudun jotenkin tyystin enkä osaa valikoida enkä sitten osta mitään, paitsi postikortteja ostin yli tusinan).

Ja kenkiä kuluttaessa vastaan tuli asioita, joita voi tallettaa, kuten

*pienen varpusen

*afrikkalaisten miesten kaavut

*kadulla lentävän maissintähkän (kaksi katukauppiasta riiteli kadulla, toinen viskasi toista maissilla ja tähkä kimposti asfalttin kautta minun kinttuihini, eikä ollut kovin iloinen yllätys, mutta jälkeenpäin ajateltuna hymyilyttää koko tilanne)

*iltakävelyt jokivarressa

*ikuista potpuria pyörittävät haitaristit metrossa

*vanhemman daamin kirkkaankeltaisessa takissa, huulilla punaa ja kävelyssä ällistyttävän ylväs askel

*illallisen täydessä ravintolassa ja pöytäseurueen herttaisen vanhan herran

Oletko käynyt Pariisissa? Mitä Löysit?

Pariisi II

2011-09-18T10:41:00.006+02:00

Pariisi:

- saksalaisia huonetovereita, ja yksi hongkongilainen
- valokuvamuseo, Orsay, Pompidou

- salaisia sisäpihoja, joilla aika oikuttelee

- monta kahvilapysähdystä, paljon patonkia, Camembertin valintaa hauskimman pakkauksen mukaan (ulkomailla ruokakaupassa vierähtää helposti aivan liikaa aikaa hyllyjen välejä kolutessa, kaikki on jännittävää ja uutta, mihin tätä käytetään, onkohan tämä sama asia kuin tuorejuusto, miksi jugurtit myydään nelikkona)

Nantes:

- saksalaisia huonetovereita, ja yksi hongkongilainen (suomessa opiskeleva!) törmäys kadulla. Mitä sattumia!

- ei vielä museoita, mutta toivottavasti paljon tämän vuoden kuluessa

- sisäpihoja, jotka kukat ovat vallanneet

- kahvipaikkoja, paljon patonkia, paljon aikaa ruokakaupassa, vapauttava mutta samalla hämmentävä kiireettömyys

Pariisi I

2011-09-16T19:50:00.006+02:00

Ennen tänne asettautumista vietin neljä irrallista päivää Pariisissa.

Matkapäiväkirjasta:

Huomasin ensimmäisenä graffitit. Metrossa afrikkalainen nainen vaati minua istumaan rinkka sylissä, sillä oli rumasti leikattu tukka ja se halusi itse penkkipaikan jotta voisi laittaa äitelän pinkkiä huulipunaa. Siinä sitten törötin rinkan kahva kitalaessa ja katsoin kun se teroitti kajalia.

Metrokäytävissä puhaltaa uhkaava äkäinen tuuli, minä ja valtava rinkkani, meinaamme kallistua sen voimasta ihan väärään suuntaan. Istun kahvilassa, lautasella on patonki ja mietin että mikä on lasku ranskaksi. Istunkohan väärin, olisiko pitänyt laittaa kahviin sokeria kun sitä kerran eteeni kiikutettiin. Äsken kolme mummoa käveli käsikynkkää ohitse.

Tarjoilija kysyy haluanko vielä jotain, tilaan hädissäni cafe crèmen ja toivon saavani sitä mitä luulen. Mietin kuinka kaiken voisi rajata linssin läpi täällä kauniisti.

2011-09-14T11:40:00.004+02:00

Opin uutta itsestäni:

- totun croissanttiin ja suklaaleipään vallan helposti, makea aamiainen ei tee tiukkaa (tämän kyllä aavistin)

- paha kahvi saa minut turhautumaan (mutteripannu korvasi viimein joka aamu julmalla maullaan yllättäneen pikakahvin)

- en olekaan se laumasielu ja isoihin ryhmiin hakeutuja, jollaisena itseäni pidin Suomessa vielä kotva sitten - enemmänkin huomaan hakeutuvani omalta tuntuvaan seuraan ja kahvipöytiin, paikkoihin joissa voin kuunnella ja tulla kuulluksi

- syksy ja pakeneva aurinko, vilun painaminen villaisella ja sade ikkunassa ovat minua varten (tämä yllättää joka vuosi)

- käytän ennemmin 5 euroa vanhaan leimasinlaatikkoon, jonka voi ripustaa seinälle, kuin vessaharjaan (ehkä sekin täytyy hankkia)

-tämä on ilmeisesti ikuinen lempilevyni hämäriin katulamppuiltoihin. Suosittelen!

Alkusyksy on täällä hämmentävän pitkä. En ole tottunut tällaiseen määrään vihreyttä keskellä yhdeksättä kuukautta. Ei kyllä haittaakaan.

Tänään paistaa aurinko, lähden siis ulos.

Lempeää keskiviikkoa!

Atlantique II

2011-09-10T19:14:00.008+02:00

Kuvat ovat viime lauantailta, mutta tältä siellä varmaan olisi tänäänkin näyttänyt jos kunto olisi sallinut lähtemisen.

Huomenna olen parantunut, varmasti.

vendredi avec ses joies

2011-09-09T22:38:00.005+02:00

Rannan jälkeen tuli väsy, kuume ja palaneet poskipäät.

Tämä viikko onkin mennyt vuoroin köhiessä, lakanoihin hiotessa, mahaa kuulostellessa, vuoroin kulkiessa, valvomassa ja kieltä oppimassa.

En ymmärrä, yleensä en sairasta kovinkaan usein.

Nyt keho ei osaa päättää olisiko se terve vai ei.

Tänään palasin ihanan uuden ystävän luota kahvilta. Ulko-oven suljettuani päänsärky yllätti, sain vaivoin riisuttua vaatteet, napsaistua kuvat ja painuttua petiin.

Pian taas helpottaa.

hyvää viikonloppua vuoristoradasta kaikille, aion parantua ja ehtiä kirpputorille, ehkä taas rannallekin!

Atlantique

2011-09-07T18:47:00.000+02:00

Olikohan ensimmäinen kerta Atlantin rannalla. Yritän muistaa, luulen että asia on näin.

Syyskuun aurinko oli petollinen mutta lempeä, jalat upposivat monet kuunkierrot nähneeseen hiekkaan. Laskuveden aikaan ranta todella tuntui pakopaikalta, ääripisteeltä ja yksinäisyyttään kohisevalta.

Meillä oli juustoa ja leipää, väsyneet päät ja yhteinen sopimus siitä, että vieraidenkin seura saa tuntua mutkattomalta. Osa torkkui, osa ui, puhuivat saksaa, kirjoitin vihkoon "mies juoksee päivänvarjoa kiinni".

Pardon?

2011-09-05T23:11:00.000+02:00

Pardon? Pardon. Pardon!

Lukuisia kertoja huulilta päässyt ilmaus. Joko en ole saanut selvää puheesta tai olen ollut kulkuväylällä tai pyöräilytaitoni autotiellä ovat yllättäneet itsenikin.

Viikossa ehtii aika moneen suuntaan.

Olen nähnyt Atlantin ja yksinäisen lokin, harhaillut vailla tietoa ajasta melko autuaana ja yrittänyt ymmärtää ettei arkea voi heti hallita, painanut mieleen monet kasvot (mutten nimiä), jaellut papereitani kaikkiin ilmansuuntiin, etsinyt turhaan Cantadou-juustoa (uskon, että minut on petetty).

Ranskalaiset neuvovat mielellään oikean tien, pitävät ovea auki, käyttävät liikaa sokeria ja järjestävät tapahtumia, ainakin tässä kaupungissa. Viime viikonloppuna jokivarressa soi ilmainen jazz ja ensi kerralla juhlitaan kestävää kehitystä. Leipä on tuoretta ja omenat hämmentävän hintavia.

Olin unohtanut miltä tuntuu olla muukalainen. Tyhmältä. Lauseet ovat typistettyjä ja yksioikoisia, eikä kukaan ymmärrä mitä surkuhupaisa tarkoittaa. Kaikki koettavat kovasti kysellä ja kuunnella, mutten jaksaisi itsekään pitää yllä ranskan kielen oppikirjan tasoista keskustelua. Onko sinulla nälkä, minulla on. Tykkään musiikista. Onpa kylmä. Eilen satoi.

Tästä on kuitenkin hyvä jatkaa. Kunhan taitan tämä flunssan niskat ensin, taisin kuunnella jazzia paljailla olkapäillä ja villasukitta.

Bienvenue!

2011-09-05T22:30:00.000+02:00

Mitä ehtii tapahtua vuoden aikana, jos lähtee Ranskaan?

Aion ottaa selvää, kuvata ja kirjoittaa aika ajoin.

Tervetuloa!